Tarinatuokio

Kirjoittanut Rauni Olli.

Syksyllä

 
Kotikoivu jo kellastunut, kohoaa taivaan sineä päin.
Siellä kurkiaura lentää, linnut laulavat hyvästiäin.

Kukat kauneimmat halla on vienyt, pihakeinuunkin tuuli jo sai.
Pois vierivät kesäiset päivät, kun pimeni syyssunnuntai.

Nyt pihlajat tulisin soihduin, kotipihaa kaunistaa,
niitten alla käyn muistojen siltaa, katson lahdelle tuulastajaa.

Äsken vielä nurmen nukkaa, tuuli tuivertain maahan kaas,
vaan syksyyn viilenevään on vaellettava taas.

Onhan syksy kuin suurta juhlaa, kun satoa korjataan.
Niin toiveikkain mielin, käy maamies pelloillaan.

Kun sitten illan rauha saa viimein himmentymään,
niin kädet väsyneetkin liittyy luojaa kiittämään.