Maatalouden vesiensuojelu

Tarvolan kylässä on nykyisin 11 kotieläintilaa, joista yhdeksällä kasvatetaan lypsylehmiä, yhdellä lihakarjaa ja kahdella hevosia. Kaikki tilat kuuluvat maatalouden ympäristötukeen, joten lannan varastointi on hoidettu asianmukaisesti. Maitotilojen jätevedet käsitellään pelkästään saostuskaivon kautta. Osassa tiloja jätevedet johdetaan liete- tai virtsasäiliöön.

Suojavyöhykkeet

Suojavyöhyke on pellolle vesistön tai valtaojan varrelle perustettava monivuotisen kasvillisuuden peittämä alue. Suojavyöhykettä ei saa lannoittaa eikä sillä saa käyttää kasvinsuojeluaineita muuta kuin poikkeustapauksessa esimerkiksi hukkakauran torjunnassa.

Maatalouden ympäristötuen (2000-2006) erityistuen mukaisen suojavyöhykkeen tulee olla keskimäärin 15 m leveä ja minimipinta-alaltaan 0,15 ha. Suojavyöhyke voi koostua myös useammasta pienemmästäkin osasta. Suojavyöhykkeen perustamisesta laaditaan joko 5- tai 10 -vuotinen sopimus.

Suojavyöhykkeiden tarkoituksena on vähentää maa-aineksen, ravinteiden ja muiden haitallisten aineiden kulkeutumista pelloilta vesistöihin ja pohjaveteen. Ne vähentävät myös vesistöjen rehevöitymistä ja ojien sekä rantojen ruoppaustarvetta. Suojavyöhykkeet lisäävät luonnon monimuotoisuutta, luovat maanviljelysalueille ekologisia käytäviä sekä edistävät riista- ja kalataloutta.

Lappajärvi Life -projektissa tehtiin kesällä 2000 lohkokohtainen suojavyöhykesuunnitelma Lappajärven ja siihen laskevien suurempien jokien varsille. Yleissuunnittelu ei velvoite ketään perustamaan kuitenkaan suojavyöhykettä. Toimenpide on vapaaehtoinen ja riippuu käytettävissä olevista varoista ja sopimusehdoista. Alueet, joille on laadittu suojavyöhykesuunnitelma ovat etusijalla erityistukirahoituksesta päätettäessä. Tehty suunnitelma auttaa viljelijöitä hakemaan maatalouden erityistukea vesiensuojelullisesti oikeisiin paikkoihin.

Tarvolan alueen tarpeelliset ja erittäin tarpeelliset suojavyöhykkeet on merkitty karttaan 2 (ks. sivu 14). Kaikkiaan Tarvolassa on perustettu suojavyöhykkeitä vuoden 2001 tietojen mukaan yhteensä 7,6 hehtaarin alueelle. Suojavyöhykkeiden perustaminen on siten ollut suhteellisen vähäistä, mihin on vaikuttanut erityisesti tilojen järven rantaa rajoittuvien lohkojen kapeus ja pienuus. Tavoitteeksi asetettiin suojavyöhykkeiden toteuttaminen suunnitelman mukaisesti.

Kosteikot ja laskeutusaltaat

Kuva 11. Metsäkeskuksen toteuttama kosteikko Aidaspuron varressaLaskeutusallas on ojaan tai puroon kaivamalla tai patoamalla tehty allas. Laskeutusallas estää lähinnä irtonaisten maahiukkasten pääsyn vesistöön vähentäen näin vesistöjen liettymistä ja maahiukkasiin sitoutuneiden ravinteiden pääsyä alapuoliseen vesistöön. Altaat toimivat myös hyvinä kasteluveden varastoina.

Kosteikko on luontaisesti märkä alue, jossa kasvaa runsaasti erilaisia kosteanpaikan kasveja. Maataloudessa kosteikolla tarkoitetaan padottua puron, ojan, joen tai muun vesistön osaa tai sen ranta-aluetta. Pelloilta tulevan kiintoaineksen lisäksi kosteikko pidättää veteen liuenneita ravinteita.

Tarvolan kylän alueelle ei vielä toistaiseksi ole perustettu maatalouden erityistuen mukaisia kosteikkoja. Lappajärvi Life projektin yhteydessä käytiin läpi alueen mahdolliset kosteikko ja laskeutusallaskohteet. Sopivia kosteikkokohteita kartoitettiin ainakin kolmeen paikkaan (Aidaspuro, Pitujärvi, Lantelan lahti), ja yksi lasketusallaskohde (kartta 2).

Pitujärvi Tarvolaniemellä on luontainen märkä alue, joka on ollut nykyistä aluetta laajempi. Life projektissa tehtiin Pitujärven kosteikolle suunnitelma. Myllypuron suun alue on luontainen kosteikko. Kosteikon tehokkuutta voitaisiin parantaa ohjaamalla puron vedet paremmin kosteikon alueelle ja rakentamalla pohjapato kosteikon järven puoleiseen päähän. Lantelan lahteen, laskevan puron on luontaisesti märkä alue, jossa kasvaa pieni koivumetsikkö. Alue soveltuisi kosteikoksi. Myllypuron valuma-alueelle maanomistajan esityksestä olisi mahdollista toteuttaa laskeutusallas pellolta tulevan kiintoaineksen sitomiseksi.